Mitäs meillä onkaan tapahtunut...
Meillä vieteltiin synttäreitä tuossa viikko takaperin. Omistajan siis, kissoilla on kummallakin synttärit vasta toukokuussa. Onni kävi minun sylissäni tervehtmässä nopeasti vieraita, tuntui pelkäävän niin paljon etten halunnut kiusata sitä sillä että vieraat olisivat samoissa tiloissa. Onni oli siis yksin toisessa makuuhuoneessa.
Ellakin arasteli vieraita hiukan. Ilmeisesti Ella karttaa suuria vierasjoukkoja (nytkin meillä oli lähemmäs 15 vierasta), mutta toisin kuin Onni, Ella kävi hiukan rapsuteltavana ja nuuhkimassa että ketäs siellä oikein olikaan käymässä. Eri juttuhan oli silloin kun meillä oli pennut, silloin Ellassa ei näkynyt useidenkaan ihmisten meillä käydessä minkäänlaista arkuutta tai varautuneisuutta vieraita kohtaan. Sehän on hyvä asia, pennut oppivat ettei ihmisiä tarvitse pelätä. Tiedän nimittäin myös emoja, jotka jopa omistajan tullessa ohjaavat pennut piiloon...
Huomenna meillä tekaistaan parit näyttelyverhot sunnuntaista esittelynäyttelyä varten. Verhovaijerit ja kaikki tarvikkeet jo hankittu. Tämä verhojen tekeminen tosin jäi vähän viime tinkaan. Huomenna voisi myös Ellan pestä, se on pesty viimeksi... huhtikuussa? Näyttelytauko aiheuttanut pitkän turkinhoitotauon. Tuolle turkille ei siis ole tehty yhtään mitään huhtikuun jälkeen, sillä venäjänsinisen turkkia ei esim. harjata, sillä etenkin jotkut tuomarit ovat sitä mieltä että se pilaa venäjänsinisen turkin rakenteen. On myös ihmisiä, jotka eivät edes pese russejansa näyttelyyn.
Täällä Helsingin seudullakin on nyt hienosti lunta. Joku kaunis päivä voisikin toteuttaa talvikuvaukset Onnin kanssa.
Eihän tuokaan mikään hyvä vielä ole (ja löytyy jokatoisen kameralaukusta), mutta etenkin näin pimeään aikaan hyvä lisä noiden huonovalovoimaisten ja muutenkin kehnojen kittiobjektiivien rinnalle. Tyytyväinen olen ollut, parin päivän kokeiluilla. Automaattitarkennuksen äänekkyys sai vain aluksi hiukan säpsähtämään. :D
Omassa käytössäni tuo ei ainakaan ole liian ahdas sisätiloissakaan. Ihmisten kuvauksessa todella kiva. Nyt oppii zoomin sijasta käyttämään niitä omia jalkojaan. Tarkennus sahaa hiukan, etenkin pimeämmässä. Suurimmilla aukoilla piirto on varsin pehmeää, mutta vähän kun säätää jo pienemmäksi niin ero on huikea. Tuo piirron pehmeys suurella aukolla ei tosin haittaa minua etenkään ihmisiä kuvatessa, eläimiä kuvatessa sensijaan hiukan haittaa.
Mutta sellaista täällä. Kissojen mamma on nyt kipiänä, mutta kyllä tämä tästä. Normaalia sitkeämpi flunssa. Koittakaahan muut pysyä terveenä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti