perjantai 27. toukokuuta 2011

Aika se vain kuluu...

Kuten otsikkokin kertoo, täällä tuskaillaan ajankulkua. Kuinka nopeasti se meneekään!

Nyt pari päivää myöhässä täytyy tänne päivittää, että Onnihan täytti sen 3-vuotta. Eipä sitä enään nuoreksi voi sanoa! 2-vuotias kun minun mielessäni menee vielä varsin keskenkasvuisena ja nuorena, kolmevuotias alkaa saavuttaa sitä aikuisuuttaan.

Äsken selailin Onnin pentukuvia. Tajusin, ettei sen ulkonäkö ole paljoakaan muuttunut verrattuna pentuaikaan. Sama mamman pieni vauva se on edelleen, vaikka painoa tullut varmaan yli kaksinkertaisesti siihen verrattuna kun ensimmäisen kerran tuon mussukan tapasin ja sen kotiin sain. Ensimmäinen oma kissani. Ensimmäinen kissani, jonka kanssa opin paljon ja tein myös paljon virheitä. Mutta virheistä oppii ja toivottavasti oppii ne välttämään tulevaisuudessa. Mutta hienosti kaikesta huolimatta siitä pienestä pennusta on kasvanut iso, tasapainoinen aikuinen kissa!

Kuvassa Onni on ensimmäistä aamua minulla... Jättitassut sillä silloinkin oli, mutta katsokaa noita KORVIA.

2 kommenttia :

  1. Oikein paljon onnittelu-rapsutuksia näin jälkikäteen! =^.^=

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo Onnin pentukuva! Suloinen pieni palleroinen kera nappisilmien, ihan kuin pehmolelu... :D

    VastaaPoista